maanantai 10. kesäkuuta 2013

But if you close your eyes, does it almost feel like nothing changed at all?

Moi taas!

Home sweet home. Maailman nopeimmat 11 kuukautta takana!

Ekan päivän Suomessa käytin kokonaan nukkumiseen, ja onhan tää koko viikko oikeestaan mennyt enemmän tai vähemmän jetlagaillessa, toipuessa ja ihmetellessä, vaikkakin tosi kiireisissä merkeissä kun koko ajan on jotain tehtävää. Tuntuu, et kulttuurishokki on paljon isompi nyt Suomessa, mitä se oli Australiaan mennessä :D Kaikki on niin vihreetä, en voi jutella vieraille ihmisille ilman että ne antaa outoja katseita, suomi kuulostaa hassulta ja tekstitykset telkussa vois heivata hevon kuuseen. Väsyttää samalla tavalla, kun väsytti parina ekana viikkona Ausseissa. Matkalaukut oottaa vieläkin purkamistaan mun huoneen lattialla. En mä vaan voi uskoa, että sitä majaillaan taas jo kotona! Fiilis oli ihan epätodellinen, kun ekaa kertaa kävelin omaan huoneeseen vuoden tauon jälkeen, saatika sillon kun näin mun parhaimpia kavereita ekaa kertaa.  Toisaalta nyt miettii, että olinko mä ees missään. Kaikki on niin järkyttävän samalla tavalla täällä kun ennenkin, mutta silti samaan aikaan jollain tapaa muuttunutta, tai ehkä vaan eteenpäin mennyttä. Kyllähän mä sentään missasin ihan kokonaisen vuoden (krhm, okei, 11 kuukautta) kaikkine kujeineen, niin että eihän se oo ihme että tässä on jotenkin pöllähtänyt olo, kun yhtäkkiä hyppäsin taas tänne suomielämään ja pitää tehdä jäätävä cathcup kaikkeen.

The most amazing and also the quickest 11 months have now past!
I spent the whole first day in Finland by sleeping, and actually this whole week has been pretty much only full of recovering, jet lag and culture shock. Yeah, I mean it, culture shock! It feels like it's way bigger now than it was when I came to Australia, I don't know why. Everything is so green here, you can't talk to strangers without them giving you weird looks, and Finnish sounds strange and silly. I've been super tired, just like I was during my first weeks in Australia. My suitcases are still lying on my floor, unpacked. I just can't believe I'm already back in Finland! It was such an unrealistic feeling when I first stepped into my own room after nearly a year, not to mention when I first saw my best friends. On the other hand, I'm wondering if I even was away at all. Everything is exactly the same here as it was before I left, but at the same time so changed. Well, it's understandable that I feel confused since I missed a whole year, nearly, and now I just jumped in the middle of everything again and need to do a massive catch up.


Decorations that I found in my room when I first stepped in, my two suitcases and my first half-Aussie, half-Finnish brekkie in Finland.

A horrible picture, but an amazing friend. 


Vika ilta Ausseissa suju haikeissa merkeissä, mutta yllättävän rauhallisesti. Viime lauantai-aamu oli maailman oudoin, kun tiesin, että se olis viimenen kerta pitkään aikaan, kun syön aamupalaa mun toisen perheen kanssa, kun kaappaan Maxien syliin, ja kun näen mun tyhjyyttään ammottavan huoneen. Lentokentällä istuskeltiin ja juteltiin ihan kun aina ennenkin, kunnes ei enää päästy pakoon sitä totuutta, että mun oli lähdettävä ja jätettävä se paikka taakseni, josta mulle oli vuodessa muodostunut toinen koti. Sanomattakin selvää, että ne heipat ennen koneeseen astumista oli kamalimmat koskaan. Onneks mulla oli vertaistukee koneessa, kun matkustettiin about kymmenen vaihtarin poppoolla Sydneyyn, jossa tavattiin vielä kaikki muut eurooppalaiset vaihtarit, ja alotettiin ikuisuuden kestävä paluulento Suomeen.

The last evening in Australia was surprisingly calm when it comes to my feelings and everything. Last Saturday morning was the weirdest one ever, when I knew it was the last time when I ate brekkie with my second family, when I cuddled with Max and when I saw my empty room. Last time for now. At the airport we had a cup of hot chocolate and talked just like always until I couldn't escape the fact anymore that I had to leave the people I love and the country that I now call my second home, behind. It's obvious that those goodbyes at my gate, just before stepping into the plane, were the hardest ones ever so far. Luckily some other exchange students kept me company during our flight to Sydney, where we met all the other students all over Europe, who were heading back home as well.



Last selfies in the car!


I traveled all the way from the other side of the world with that wombat sitting on my lap, haha! Well, Cherine was babysitting (wombatsitting?) it at times..



All the exchange kids

Pääsin istuun Cherin (ja Rayn) vieressä koko matkan, joten seura oli hyvää! :) Kyllä se päälle 30 tunnin matkustaminen silti oli enemmän kun tarpeeks. Lennettiiin siis Sydneystä Singaporen kautta Lontooseen, ja Lontoosta Helsinkiin. Lontoossa jouduttiin venaileen lentokentällä 7 tuntia meidän lentoo Suomeen, siinä missä kaikki muut vaihtarit jatko parin tunnin sisällä omia menojaan. Reilua?!
Eniveis, ei se iskenyt edes koneessa takasin Helsinkiin, että nyt sitä ollaan oikeesti matkalla Suomeen, vaikka suomeekin puhuttiin joka puolella, joka oli muuten niiiin hassua. Fiilikset oli todellakin epätodelliset, ja superjännittyneet! Tavaroiden keräyspisteellä sitten ooteltiin laukkuja, ja huomattiin, et yheltä meistä kuudesta puuttu laukku. Siinä sitten koitettiin selvittää tilannetta ja odotella sitä laukkua 45 minuuttia, kunnes tajuttiin, että se laukku oli kiertänyt siinä hihnalla koko ajan :D Se oli vaan pakattu valkoseen muovipussiin, koska se oli mennyt rikki, niin ettei kukaan tunnistanut sitä. No, sitten vihdoin juostiin kaikkien ylipainosten kamojen kanssa tapaamaan perheet, jotka oli odottanut muutaman kymmenen metrin päässä liukuovien takana koko ajan. Ai että sitä fiilistä, kun näki oman perheen taas pitkästä aikaa!  
Vaikka tällä hetkellä samaan aikaan haluisin tosi palavasti vaan napata seuraavan lentokoneen takasin Ausseihin, oon innoissani kaikesta tulevasta täällä Suomessa. Australia on mahtava ja rakastan sitä koko sydämestäni, mutta Suomi on aina Suomi, ja oma perhe paras.

After all the messing up with seats I got to sit next to Cherine (and Raymond) so I had the best kind of company! :) So we flu from Sydney to London, through Singapore, and from London to Helsinki. The 30-hour-lasting flight was more than enough, and at the London Heathrow we Finnish girls needed to wait for 7 more hours until our last flight to Finland arrived whereas all the other kids continued their trips in 2 hours. Fair life?!
Anyway, it didn't sink in even on our way to Helsinki that we were seriously going home, even though people were even talking in Finnish everywhere. It was so weird to hear! We were so excited and nervous and oh god, it just didn't feel real at all. At the luggage claim we thought we lost one suitcase, so we had to wait for 45 minutes until we realized the bloody bag had been there, just on the conveyor belt thingy all the time and gone around about a thousand times! It had broken during the trip so the staff members had put it in a white plastic bag, so that's why none of us recognized it, haha. Oh well, after that waiting we ran to meet our families who were waiting for us just behind a wall, and it was just amazing to finally see them again.  
Even though I would like to catch the next plane back to Australia so bad, it's also good to be home, and I'm excited about our summer holidays here in Finland and everything that is waiting in the future. Australia is fantastic and I love it to the moon and back times fifty million, but Finland is always Finland and family the most important.




We flu along the daylight border thingy!

Almost there. EEK


Running to our parents. Look at that smile, haha :D

Our little exchange gang :)


After Mikko came from America in 2011, and after I came from Australia this Monday.


Mutta nyt, haluan kiittää kaikkia teitä matkassa mukana olleita. Kiitos, kiitos, kiitos tosi paljon! :) Se on merkinnyt mulle hirmusesti, että oon tiennyt mun blogilla riittävän lukijoita ja kotijoukkojen olevan koko ajan olleen mun puolella! Vielä ei kuitenkaan oo aika heittää pillejä pussiin, sillä vaikka mun itse vaihtovuosi on nyt pulkassa, se ei ikinä oo täysin ohi mun elämässä, koska kaikki ne muistot, kokemukset ja opitut asiat tulee elämään mun kanssa ihan joka päivä tästä lähtien. Samaten mulla on vielä monta juttua kerrottavana Australiasta, jonne on muuten paluureissutkin jo suunnitteilla, heh. On siis aika kääntää uus sivu täällä blogin puolella, muttei kokonaan unohtaa kaikkea koettua, olishan se surullista vaan kuopata ja unohtaa koko touhu kaiken tän jälkeen. Ulkoasun muutos on siis tulossa, mutta muuten pidän tän ihka saman blogin pystyssä ja elossa.

Siispä, jos teitä kiinnostaa jäädä seurailemaan miten mun elämä taas täällä Suomen päässä lähtee rullailemaan ja millasia vaikutuksia vaihtovuodella ja Australialla on ja tulee siihen olemaan, ootte enemmän kun tervetulleita pysymään linjoilla!

Nyt vielä kerran, kiitos tästä vuodesta! :) Ei muuta kun uusia tuulia purjeisiin.


I want to thank  you all for staying tuned during my year! :) It's meant a world to me to know I have had people on my side who have cared for me and followed me. I would have written this blog even without any readers, but of course it was heaps more satisfying and better when I could share everything with you all! I hope you have enjoyed it as much as I have :) 
It's still not time to say goodbyes to my blog. Even though my exchange year might be practically gone now, for me it'll never be completely over. The experiences, memories and people I met will always be a huge part of my life, which are going to live with me from now until forever. So why should we forget everything happened? I'm going to keep this blog alive and keep posting about my life here in Finland and how Australia and my exchange have, and will affect on it. Also, I still have heaps of stuff to tell from Australia, and I'm already planning about my trip back to my second home, hehe.  
So yeah, if you're still interested, you're more than welcome to stay tuned and keep following me and my life! :)
Now, once more, thanks. It's just time to turn the next page and start a new beginning here in my blog!


Bye, Australia, for now.

"Don't be sad because it's over. Smile because it happened."

4 kommenttia:

  1. ää oon tavallaa nii surulline sun puolest just toi because it's over, mut toisaalta kyl taas just ilone jos säki kerta oot suomes ilone:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana sinä, kiitos myötätunnosta ♥

      Poista
  2. Aww, I love you girl and know that we all do, forever, no matter where you are <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I love you too and miss you heaps, pikkusisko ♥

      Poista