tiistai 28. toukokuuta 2013

We knew this day would come, we knew it all along. How did it come so fast?


Mitä vikalle aussiviikolle?
Vika viikko Ausseissa, siis täh? Mihin ne kaikki 11 kuukautta meni? Tää viikko ainakin alko ihan täysin, ehkä liiankin normaalisti. Aamulla ylös, kouluun, koulun jälkeen keskustaan, ja sitten kotiin. Samoja muroja söin aamupalaks mitä yleensä. Samalla paikalla hengailtiin koulussa, kun tähänkin asti. En mä tiedä, mitä maailmanmullistusta mä oikeen odotin :D
Alotin pakkaamisen lauantaina, ja noi sängyn viekussa nököttävät kaks matkalaukkua onkin ainoot asiat, mitkä kertoo siitä, että päivät lähtöön voi laskee jo yhden käden sormilla. Edes se jokapäivänen keskustelu jokasen eri ihmisen kanssa siitä, että miltä tuntuu lähteä kotiin, ei saa mua tajuaan että se hetki on oikeesti melkein käsillä. En vaan millään voi sisäistää sitä faktaa, että viikon päästä sitä majaillaan taas jo Suomessa.
Maailman oudoin tunne.
Mulla on silti rompetta ympäri kämppää siellä täällä joka paikassa, niin että en mä oikeestaan ihan liian pitkälle oo ton pakkaamisen kanssa vielä päässyt. Toinen laukku on täynnä, en oo punninnut sitä tai mitään, mutta kyllä ainakin vielä tässä vaiheessa tuntuu et saan kuitenkin kukistettua koko tän haalitun tavaramäärän noiden kahden laukun kanssa ihan hyvin. Toivottavasti! Heitin jotain vaatteita jo poiskin, mukaanlukien ne lempparifarkut, jotka meni varmaan jo marraskuussa rikki mutta joista en vaan oo raaskinut luopua. Nyyh.

'So the last week in Australia has started. What's up?'
Well, firstly: where the hell did the whole 11 months go?! I just can't realize I'll be back in Finland in one single week. Even the everyday convo about my leaving that repeats itself with different people doesn't make me believe it. This is the weirdest feeling ever in the whole entire world. 
Apart from those two suitcases lying on the floor next to my bed, waiting for me to fill them up, everything is like before, even though it's the last week. The start of this week has almost been too normal, even though I don't know what kind of differences I expected :D I actually started packing last Saturday but my stuff is still everywhere, so yeah, there's still quite a fair bit to do.





Muhun on iskenyt joku ihan ihme viimesten hetkien surkuttelu, tai en mä tiedä mikskä sitä vois kutsua, mut se tekee mut hulluks. Mietin koko ajan, että "viimenen maanantai koulussa, viimenen ostettu paita tässä kaupassa, viimenen kerta junassa, viimenen kerta kun katon just tätä randomia postilaatikkoa just tästä kuvakulmasta, viimenen sitä, viimenen tätä" ja lista vaan jatkuu kun keksin koko ajan jotain uutta, yleensä ihan täysin mitätöntä. Voin vaan kuvitella, millasta se on sit oikeesti nähä kaikki viimestä kertaa tänä viikonloppuna. Joo, pakko myöntää että vika kerta Melissä viime sunnuntaina oli kyllä samaan aikaan hassua ja haikeeta, samoin kun vika House Assembly meidän tuvan kans eilen aamulla. Mutta muuten, miks ihmeessä mä murehdin jostain ihan turhanpäiväsestä?! Herätys minä.
Mulla oli kans aika pitkään sellanen fiilis, et 'okei, oon ottanu kaiken irti tästä vuodesta, Australiaa tulee ikävä mutta oon valmis palaamaan kotiin.' No, tietysti kaikki fiilikset keikahti taas ihan ylösalasin viime lauantaina, kun me vietettiin mun läksiäisiä. Päädyin juhlimaan ihan vaan simppelisti ja rauhallisesti 30 'parhaimman' kaverin plus hostien ja area repin kanssa menemällä ulos syömään. Oli tosi ihana ilta, ja siinä illan aikana tuli taas se fiilis että ei, en mä oo lähössä minnekkään. Sain ylihyvän yllätyskakun, ja mulle laulettiin Australian kansallislaulu haha, kun synttärilaulu ei ehkä ihan kuitenkaan olis ollut toimiva siinä tilanteessa, ja tajusin, kuinka ihania ihmisiä tännekkin puolelle maapalloa mahtuukaan. 

I also have this 'last time this, last time that' - thingy going on in my head that makes me crazy. I don't know how to explain it but I just think all the time that 'wow, this is the last Monday at school, last top I bought from this shop, last time catching the train, last time when I see this exact post box' and the list goes on and on when I come up with some new, usually random and pointless ideas all the time. Well, I need to admit that the last time in Melbourne was so sad and weird, as well as the last House Assembly I'll ever attend in CCB yesterday morning. But apart from that, seriously, why on earth am I worrying about that kind of meaningless things? Gosh. 
I also felt for quite a long time that it'd be nice to go home. That I've loved my time in Australia, and I'll miss it like crazy, but I'd be ready to go anyway. What a surprise, all of this changed last Saturday when we went out for tea to 'celebrate' my going away with some of my friends and family. It was such a great night and made me feel that I just can't leave all of these amazing people behind. I love you guys so much. 



My host mum told me to wear these stuff the whole evening :D So I did.




Check those 'Finnish flags' on their skirts ;)






Nyt tänään on kuitenkin taas tuntunut siltä, että ihan kiva palata Suomeen kesälomille. Että ota tästä nyt sitten taas selvää :D No, ainakaan en voi vaikuttaa millään tapaa tähän ajan kulumiseen, saatika koittaa varautua siihen, mikä viikonloppuna odottaa, koska se tulee varmasti oleen hemmetin kova isku vasten kasvoja ihan joka tapauksessa. Tää viikko on inhottava, mutta samaan aikaan ikimuistonen, josta en silti vaihtais sekuntiakaan. Tääkin on osa vaihtaruutta, joka sulkee koko ympyrän, ja varsinkin osottaa ne ihmiset, jotka oikeesti välittää. :)

Today I've been feeling again that yup, it's nice to go back to Finland and have summer holidays. But then again, no. So yeah, nothing makes sense :D Well, I can't really change this situation or try to prepare myself to face all of that pain that is waiting only a few days away, so I guess I just have to suck it up and go with it. This week is the worst, but also memorable and priceless one that I wouldn't change. This is also a part of the whole exchange that closes the circle, if you know what I mean, and also shows the people who truly care. :)


Anyway, enough of feelings this time I guess. Good night & see ya soon! xo


My gorgeous host family and area rep! :)

Ja sitten lopuks vielä asiasta perunaan. Nyt loppua kohden tuntuu, että mulla on yhtäkkiä ihan sairaasti postausideoita ja intoo kirjottaa toivepostauksia, mutta aikaa ei vaan taho löytyä ihan liikaa kaiken muun vikojen päivien sekamelskan keskellä. Mulla on joku neljä eri blogijuttua puolitiessään luonnoksissa, mutta jos en ehdi julkasta niitä tän viikon aikana, niin pistän ne sitten Suomesta käsin joka tapauksessa! Kärsivällisyyttä siis mun kanssa, pliis! :)

Tässä tän illan fiilispläjäys. Nähtäillään 

2 kommenttia:

  1. Welcome home, Ampsu!
    We are waiting for you!

    - He who shall not be named -

    VastaaPoista