maanantai 22. huhtikuuta 2013

Behind the scenes


Nyt ihan heti tähän alkuun pieni huomautus. Älkää siis tulkitko tätä tulevaa tekstiä väärin, mulla on kaikki täällä paremmin kun hienosti enkä vois olla paljoa onnellisempi! Oon kuitenkin pitkään halunnut tehdä tän postauksen, niin että nyt on vihdoin aika astua kauas mukavuusalueen ulkopuolelle ja tuoda vihdoinkin se vaihtovuoden kääntöpuoli julki. Mikään ei siis oo hätänä, enkä todellakaan oo ruikuttamassa tai valittamassa mistään, haluan vaan puhua rehellisesti, vihdoinkin pysähtyä kaiken sen tänään-tein-sitä-huomenna-teen-tätä keskellä, ja nostaa fiilikset pöydälle.

Monesti vaihtarijärjestöt ja mainokset antaa vaihtovuodesta sen kuvan, että maailmalle lähdetään vuodeksi opiskelemaan, saamaan roppakaupalla ystäviä, viettämään upein vuosi ikinä ja ruusuilla tanssimaan. Kuvissa komeilee hymyileviä nuoria Piccadillyllä, Eiffel-tornilla, New Yorkissa, Great Barrier Reefillä ja muilla nähtävyyksillä ympäri maailmaa. Bingo, se on tätä kaikkea nimenomaan! Itsekkin oon antanut täällä blogin puolella juuri tän ihanan, ehkä liiankin ruususen kuvan koko touhusta, että vaihtarielämä on ihanaa ja sitä rataa. Jep, oikein taas, sitähän se on!
Mutta. Se koko matka sisältää ihan yhtä monta ylämäkee kun alamäkeekin.

Oon asustellut Australian maaperällä nyt yheksän ja puoli kuukautta. Tähän aikaan on mahtunut niin paljon itkua, naurua ja tunteiden vuoristorataa. Mä oon kokenut niin paljon enemmän kun pitkään aikaan ja oppinut, jos en kouluaineista niin paljoa, niin elämästä sitäkin enemmän. Kasvanut ihmisenä, mitä ikinä se sitten tarkottaakaan.





Yks isoimmista asioista, jotka mulle on tullut tutuksi kantapään kautta, on se, ettei vaihtovuosi oo helppoo. Oon oppinut arvostamaan asioita uudella tavalla, ja ettei mikään tuu itsestäänselvänä. Kukaan ei oo kantamassa niitä mainosten lupaamia uusia kavereita tarjottimella nenän eteen, eikä se upein vuosi ikinä tapahdu ihan vaan sormia napsauttamalla. Alussa on helppoa, kun sä oot se kiinnostava ja eksoottinen vaihtari toiselta puolelta planeettaa, jonka kanssa kaikki haluaa viettää aikaa. Mutta se oikeiden ystävien saaminen on huomattavasti hankalampaa, jonka eteen saa itsekkin tehdä töitä, ja joka vie aikaa. Voi kuinka monta kertaa mäkin oon tuntenut itseni ulkopuoliseks koulussa ja toivonut olevani Suomessa omien parhaiden kavereiden kanssa, ja seuraavana päivänä joutunut lähes potkimaan itseni sängystä ylös ja kouluun. Toisaalta koulu on ihan parasta täällä, mutta kun en oikeestaan kuulu mihinkään porukkaan täysillä, vaan oon se jokapaikassa haahuileva kaikkien kaveri, niin väkisinkin se välillä ottaa koville. Ei, en todellakaan oo mikään yksinäinen susi koulussa, vaan mulla todellakin on kavereita ja ystäviä ympärillä. Se on vaan vaikee selittää!
Alussa oli myös tosi hauskaa, kun kaikki kiusotteli aksentista, vitsaili mun kustannuksella ja kutsu mua ties millä nimillä. Mä pidän itteeni tosi kärsivällisenä ihmisenä, todellakin osaan nauraa itelleni enkä loukkaannu melkeimpä mistään, mutta pidemmän päälle se vinoilu kaikesta mahdollisesta alkaa ottaa oikeesti voimille, vielä kun ausseilla on aina tapana solvata toisiaan, vaikka ne tarkottaa hyvää. Se on tietysti ihan ymmärrettävää, eihän paikalliset sitä ajattele sen syvemmin. Joo, tiedän, eka ajatus jokasen lukijan mielessä on nyt, että "no mitäs vikaa siinä sitten on", mutta let me tell you, joskus se vaan menee yli ja siitä saa tarpeekseen. Välillä kaipaan vaan niin kovasti olevani "normaali" ja yks kaikista muista, koska se on aika ristiriitasta, kun toisaalta ei enään oo se "exchange student from Finland", mutta ei täysin myöskään yks ausseista, vaikka samaan aikaan onkin sopeutunut joukkoon. Kerro siinä sitten mihin lokeroon mä oikeen kuulun :D


Haha, true dat ;)


Ennen kun jatkan pidemmälle, pitää korostaa, että jokanen vaihtari ja vaihtovuosi on erilainen. Siinä toinen asia, jonka oon ymmärtänyt täällä. Tässä postauksessa en siis täysin voi yleistää koko vaihtaruutta tai puhua kaikkien vaihtareiden puolesta, vaikka uskon, että moni muu vaihtari on varmasti kokenut samantapasia fiiliksiä. Mun vuoden alussa mulla oli aina tapana verrata oman vuoteni kulkua muiden vaihtareiden, niin nykysten kun menneidenkin vaihtareiden, vuosiin. Jostain syystä mulla oli aina pieni kilpailu käynnissä, kuka oli kokenut eniten ja kellä oli ollut siihen mennessä "paras" vuosi. Todellisuudessahan tota on mahdotonta sanoa, enhän mä voi kenenkään muun puolesta arvioidatai kertoa, kuinka onnistunut tai epäonnistunut kenenkään muun vuosi on ollut. Onneks tajusin sen aika nopeesti, ennen kun tuhlasin enempää aikaa murehtimalla turhaan, oonko ite kokenut tarpeeksi tai viettänyt hyvää aikaa muihin verrattuna.





Kolmas mun isoimmista ymmärryksistä täällä on se, mitä vaihtarijärjestötkin jaksaa aina tolkuttaa, eli että asenne ratkasee. Ja se ratkasee niin monessa asiassa. Se on loppujenlopuks tosi pitkälle itestä kiinni, kuinka onnistunut omasta vaihdosta tulee. Asennetta tarvitaan niin roppakaupalla, että ylipäätään selviää koko vuodesta kunnialla, haha! :D Eivaan, mutta kyllä se auttaa huomattavasti, varsinkin vaikeempina aikoina. Ihan yhtä lailla täälläkin tulee välillä vastaan niitä harmaita arkipäiviä, kun väsyttää, harmittaa eikä motivaatiota löydy sitten millään, tai niitä hetkiä koulussa, kun ei vaan kiinnosta. Kaikkihan ne kuuluu elämään, ja kuinka tylsää ja ykspuolista se oliskaan ilman mitään haasteita, tai vaikeempia aikoja? Jokanen vaihtovuosi sisältää omat vaikeutensa, mutta ei siitä tuu mitään, jos niiden takia jää vaan harmittelemaan ja mököttämään. Mä oon yrittänyt pysyä koko ajan positiivisena ja pitää hyvää asennetta yllä, koti-ikävästä tai muusta mielipahasta huolimatta. En oo kova ikävöimään, mutta totta kai se on täällä ollessa iskenyt ihan eri tavalla. Niin isoon koti-ikävään en silti oo törmännyt, että olisin itkenyt silmät päästäni tai tosissani halunnut lähteä kotiin, onneks!
Toisaalta ihan kaikkeen ei itekkään voi vaikuttaa, vaan vaihtovuoden onnistuneisuus on myös huiman paljon omasta isäntäperheestä kiinni. Mä oon ollut ihan tajuttoman onnekas oman perheeni, järjestöni, ja ylipäätään tosi monen asian suhteen, mistä oon mielettömän ilonen! :) Mulla ei loppujenlopuks oo ollut mitään mahdottoman suuria ongelmia tai huolia, en oikeestaan voi ees uskoa miten tässä pääsi käymään näin hyvin, haha.




Ei vaihtaruus oo silti muakaan päästänyt ihan liian helpolla. Välillä tuntuu, että joka toinen päivä en malta odottaa pääseväni kotiin, ei sillä, etten viihtyisi täällä, vaan siks koska tiedän ottaneeni kaiken irti tästä vuodesta, eläneeeni täysillä ja tavallaan olevani melkein "valmis" lähtemään. Seuraavana päivänä kuitenkin tuntuu siltä, etten voi edes kuvitella lähteväni täältä. Mä oon ihan täysin rakastunut Australiaan ja tosi tosi onnellinen ihan koko kokemuksesta täällä kaikkine hyvine ja huonoine hetkineen.

Ja niin, me vietettiin Kimin läksiäisiä kaks viikonloppua sitten, ja nyt siis Kimin viimenen viikko Australiassa on lähtenyt käyntiin. Me ollaan koettu lähes kaikki yhessä ja tultu niin läheisiks, etten vaan voi, enkä halua uskoa, että Kim oikeesti lähtee ens tiistaina. Itelläkin on läksiäisten, ja kyllä, myös kotiinlähdön suunnittelu edessä, mutta ennen sitä vielä puoltoista kuukautta aikaa nauttia tästä kaikesta, ja josta aion todellakin ottaa ihan kaiken mahdollisen irti loppumetreille asti! :)



Tekstilliset kuvat: tumblr

10 kommenttia:

  1. Hyvä postuas ja kiva blogi muutenki, harmi et löysin nyt vasta ku ei sul näköjää oo ku enää kuukaus jäljellä:) Itekki oon vaihdos Australiassa. Missä päin suomee asut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi siistiä! Missäpäin Ausseja? :) Mutta niin kiitos, ja harmi tosiaan :( Mä käyn tsekkaamassa sun blogin kans! :)
      Asun Hämeenkyrössä, se on Tampereen lähellä oleva paikkakunta :)

      Poista
  2. Tää oli tosi kiva postaus! Hyvä tietää nimittäin vähän etukäteen millasta vaihto todellisuudessa on, eikä vaan niitä ilon hetkiä, ni osaa varautua valmiiksi..:D Oon ite siis lähössä ens heinäkuussa Uuteen-Seelantiin vaihtoon :)

    Täs miun blogi jos tahot käyä kurkkaamassa :)
    http://empsu-in-nz.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana kuulla! :)
      Aattelinki et tästä vois olla hyötyä tuleville vaihtareille, just et osaa varautua pahimpaan, haha.. :D Ei vaan!
      Ihan mahtavaa et sä oot lähössä, sulle tulee varmasti kans ihan huippu vuosi! :p
      Käyn kurkkaamassa sun blogia todellakin, ja jään seuraileen sun matkaa ;)

      Poista
  3. Apua, mä melkein itkin kuin luin tän! Mulla on nyt menossa toi ihan sama juttu etten oo enää se "veera from finland" vaan rupean enemmänkin kuulumaan joukkoon mutta oon kuitenkin melko ulkopuolinen monessa tilanteessa. 3kk tai itseasiassa 100 päivää tänään takana ja nyt kun arki on asettunut rupee aivot ajattelemaan elämän filosofiaa ( <-- tyhmää !! )

    Sä laitoitkin mulle kommenttia että oltiin yhdessä Top Acteissä Melbournessa :) Onnea kotimatkalle <3
    xoxo, Veera
    http://veerasays-gdayworld.blogspot.com.au

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aw ihana sinä! :') Niin mahtavaa et on kohtalotovereita, jotka ymmärtää ihan täysin mistä puhun ja mitä tarkotan. Ei oo aina helppoo tää vaihtarielämä! :D Ja älä muuta sano, elämän filosofiaa tulee täällä ajateltua aivan hirveesti, haha!

      Jepjep, niin laitoin :) Vieläkin hassua ajatella sitä et oltiin siellä samaan aikaan :D
      Mutta kiitos huiman paljon, ja vietä sä kans ihan paras vaihtovuosi ja ota kaikki irti tulevista kuukausista! ;) ♥

      Poista