sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Good friends are like stars. You don't always see them, but you know they are there


Heipat!

Krhm, mihinköhän tää neljän päivän vapaa nyt sitten taas kuluikaan? Ei ainakaan lukemiseen niin kun piti, kun jotenkin kummasti koko ajan löytyi miljoonia uusia tekosyitä lykätä sitä :D Oon mä joitakin tiedonrippeitä saanut räävittyä kokoon, mutten todellakaan sitä määrää kun suunnittelin. Näihin päiviin on kyllä mahtunut paljon kaikkea muuta äksöniä, kuten torstain reissuilu Porissa ja tänpäiväset tanssinäytökset. Ehkä mun nyt täytyy kuitenkin ottaa itteeni niskasta kiinni ja viettää ens yö noiden kirjojen kanssa.


 Kiitos Lotalle kuvaamisesta:)


Tää on ollut ihan ihme viikko. Fiilikset on ajaneet yhtä vuoristorataa kolmesataa lasissa koko viikon ajan, enkä oikein aina itsekkään ole pysynyt kyydissä. Joku päivä koulussa mulle iski ekaa kertaa taju siitä, että oon ihan oikeesti lähössä pois vuodeksi, enkä ihan oikeesti tuu näiden parin hassun päivän jälken olemaan enää sillä samalla luokalla ikinä, tai edes näkemään niitä ihmisiä tai muitakaan ystäviä, kavereita, sukulaisia ja tuttuja vuoteen. Se oli jotain tosi hassua ja kesti ihan vaan ohikiitävän ajan, mutta kuitenkin. Vielä hassumpaa on se, että oon lukenut monen muunkin tulevan vaihtarin blogista juuri tässä viime päivinä ihan samankaltaisista fiiliksistä! Mikähän ihmeen etukäteisikäväbuumi nyt on oikein meneillään? :D Tietysti oon miettinyt aikaisemminkin tätä juttua enemmän kun mielettömästi, mutta oon aina jotenkin onnistunut työntämään koko asian perimmäisimpään nurkkaan mielessäni. Tän yhden päivän jälkeen oon kuitenkin miettinyt kaikkea enemmän kuin ennen ja onnistunut sekoittamaan pääni ihan totaalisesti.


Kuva: weheartit.com


Niin, se ikävä. En haluaisi edes sanoa siitä mitään. Se on tunne, jonka kanssa ihan jokainen vaihtari joutuu varmasti painimaan jossakin vaiheessa vuottansa. Se on kaikkein haastavin puoli koko vaihtoon lähdössä, ainakin omasta mielestäni. Toisaalta ikävä on hyväkin asia, koska vasta sen kautta oppii ymmärtämään, mikä elämässä on oikeesti tärkeetä. Ilman ikävää kotiin palaaminenkaan vuoden jälkeen ei olisi sama asia!



 Kuva: weheartit.com


Vuosi. Yksi ainoa vuosi niiden kaikkien muiden joukossa, mutta silti niin erityinen vuosi. Vuosi ei todellakaan ole pitkä aika, mutta onnistuu silti joka kerta sisällyttämään itseensä hirmuisesti tapahtumia, juttuja ja muistoja. Tällä viikolla ensimmäistä kertaa ymmärsin oikeasti jääväni paitsi jokaisesta näistä tulevasta tapahtumasta, jutusta ja muistosta täällä Suomessa. Karua tai ei, mutta todellisuus on kuitenkin se, että mun on päästettävä niistä kaikista irti ensi vuodeksi - niin helppoa tai vaikeaa kun se sitten tuleekaan olemaan. Sen sijaan vietän ikimuistoisen vuoden Australiassa, josta aion nauttia ja elää täysillä! :)

Useampi mun kavereista onkin kysynyt, miten uskallan lähteä vuodeksi pois ja jättää kaiken taakseni. Oikeestaan tää koko postaus taitaa olla hyvää pohjustusta tälle vastaukselle :D Tietysti lähteminen vaatii uskallusta, muttei missään aivan äärettömässä mittakaavassa. En ainakaan itse pidä itseäni minään rohkeuden perikuvana :D Valehtelisin silti jos väittäisin, että se olisi ihan helppoakaan. Moni asia ei välttämättä ehdi muuttua vuodessa, mutta vielä usemapi todellakin ehtii. Kuinka paljon nyt tähän kuluneeseen vuoteenkin on mahtunut kaikenmoisia käänteitä, huhhuh! Se on kuitenkin itsestä kiinni, jääkö niitä muutoksia pelkäämään vai ei. Voisihan sitä yhtä hyvin jättää unelmat toteuttamatta ja jökittää tutussa ja turvallisessa koti-Suomessa vain siksi, ettei mikään vain pääsisi muuttumaan selän takana tai ettei missaisi mitään. Uskon kuitenkin, että jos joku asia on muuttuakseen niin se myös muuttuu, enkä mä voi vaikuttaa siihen sen enempää, olin sitten paikalla tai toisella puolella maapalloa.




Okei, yksi asia tekee poikkeuksen tohon viimeiseen kohtaan, nimittäin ihmissuhteet ja niiden pysyvyys. Tulee olemaan hurjasti vaikeampaa pitää niitä yllä, kun on sellaiset muutama kymmenen tuhatta (?) kilometriä välissä. Onneksi naamakirja, Skype ja muut härpäkkeet on olemassa! :) Niistäkin huolimatta mielessä jyllää ajatuksia ja kysymyksiä kavereiden pysyvyydestä. En voi sille mitään, että välillä herää epäilyksiä, onko mulla ylipäätään kavereita jäljellä kun tuun takaisin. Kyllä mä sen silti tiedän, että ainakin ne läheisimmät tulee seisomaan niin vierellä kuin mahdollista ihan alusta loppuun asti ja vielä sen jälkeenkin. Se olkapää, jota vasten nojata, on edelleen olemassa, vaikkakin vähän kauempana ja abstraktimpana kuin ennen. :) Siirin sanoja lainaten toivon, että mun ystävät osaa rakentaa vuodeksi elämän, johon mä en väliaikasesti kuulu, mutta myös avata mulle ovet kun tuun takaisin.











+ monet muut ihanat! ♥

Good friends are like stars. You don't always see them, but you know they are there.

8 kommenttia:

  1. ♥♥♥♥♥ love you sis ;_;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Love u tooo! ♥ Mitä ihmettä, noiden loppukuvien joukossa piti olla viä yks meiän kuva mut se on kadonnu jonnekki, höh! :(

      Poista
  2. hmph..<3 laitoit sit mut viel itkeen näin illalla :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmph, voi anteeks ♥ :( itelläkää ei ollu hirveen kaukana!

      Poista
  3. toi meidän kuva! <3 ja yhdyn Mariin, myös mulle tuli kyyneleet silmiin ku tän luin :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! ♥ Ää voi pieni, tässähän menee ihan sanattomaks :')

      Poista
  4. olenko tuo minä! voi ihana rakas ansku mulla on sua niin kova ikävä joka kasvaa ja kasvaa :( <3 en itke en itke en itke! mulla on samanlaine fiilis ku aina ku leiri loppuu ja tietää ettei nähä vuoteen. nyt ei olla nähty vuoteen...ja sä oot lähössä....vuodeks! TAAS! himskutti ei tää meijän välimatka näin iso oo :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sinähän se olet! :) Samat sanat, arvaa vaa oliko hirveetä mut toisaalta samalla iha parasta ku selasin varmaan kaikki leirikuvat läpi ja yritin valita yhtä kaikkien niiden miljoonien joukosta! :D Ihan kamalat fiilikset, miss juu so much ♥ Ja älä muuta sano, eihän toi välimatka oo mitään varsinkaan ku vertaa siihen mitä se tulee kohta oleen... Okei toi ei kyllä ollu kauheen lohduttavaa! :( Mut pointti oli se että meidän on kukistettava se! ;)

      Poista